Lihavuus on krooninen ja biologisesti monimuotoinen sairaus. Tätä viestiä on kuultu jo pitkään lihavuuskokouksissa ja asiantuntijoiden puheissa. Yksilöitä ei pidä syyllistää eikä väittää, että lihavuus on vain oma valinta tai itsekurin puutetta. Tiedossa on myös ollut, ettei lihavuus voi olla kaikilla samanlaista, sillä aina on niitä, joilla nykyisten hoitojen vaikutukset jäävät vähäisiksi. Silti joskus suorastaan yllättää, kuinka heterogeeninen sairaus lihavuus onkaan ja mitä mekanismeja sen taustalta voi löytyä. Näin kävi minulle Nordic Obesity Meeting 2024 -kokouksessa, joka järjestettiin 1.-3. helmikuuta Helsingissä.
Yksityiskohtainen tutkimus paljasti neljä erilaista lihavuuden fenotyyppiä
Yhdysvaltalaisen Mayo-klinikan uudessa tutkimuksessa löydettiin neljä erilaista lihavuuden fenotyyppiä eli ilmiasua. Tutkimustuloksia esitteli Nordic Obesity Meeting 2024 -tapahtumassa lääketieteen apulaisprofessori Andres Acosta. Acostan ryhmän tutkimukseen osallistuneet henkilöt viettivät klinikalla yhden päivän, jonka aikana otettiin lukuisia verinäytteitä ja tutkittiin muun muassa kehonkoostumusta, lepoaineenvaihduntaa ja mahalaukun tyhjentymistä ruokailun jälkeen. Näiden lisäksi selvitettiin kyselylomakkein, missä vaiheessa ruokailua henkilö koki kylläisyydentunnetta ja mitkä olivat tuntemukset aterioinnin jälkeen. Tutkimuksessa hyödynnettiin tekoälyä, ja siihen osallistui yhteensä 509 potilasta.
Kyseessä ei siis ollut silkka geenitutkimus. Erilaiset geenitutkimukset ovat toki lisänneet ymmärrystämme lukuisista sairauksista ja niille altistavista geeneistä, mutta ne eivät kerro koko totuutta. Metaboliseen terveyteen vaikuttavat lisäksi monet muut tekijät, kuten ravinto, liikkumistottumukset, lääkitykset, mikrobiomi ja jopa ympäristö. Siksi Acostan ryhmän tutkimus tarjosi kattavamman kokonaiskuvan lihavuuden ilmenemismuodoista. Tuloksista voi olla hyötyä sekä lihavuuden ennaltaehkäisyssä että hoidossa.
Tutkimuksessa pystyttiin tunnistamaan neljä eri lihavuuden fenotyyppiä: Pohjaton nälkä, puutteellinen kylläisyys, tunnesyöjät ja hitaan aineenvaihdunnan omaavat. Pohjattoman nälän tapauksessa kylläisyys ei johda aivoissa viestiin, että ateria on nyt ohi. Puuttuvan kylläisyyden fenotyypissä kylläisyyden tunnetta aikaansaavien suolistohormonien eritys on liian vähäistä ja tämä johtaa tiheään naposteluun, kun kylläisyys loppuu ennen aikojaan. Tunnesyöjät säätelevät kielteisiä tai myönteisiä tunteitaan syömällä. Yhden ryhmän lihavuuden takana taas on hidas aineenvaihdunta eli vähäinen energiankulutus.
Sama hoitomuoto ei sovi jokaiselle
Kun tutkittiin fenotyyppien jakautumista, huomattiin, että pohjattoman nälän ja puutteellisen kylläisyyden ryhmiin kuului hieman suurempi osa joukosta kuin kahteen muuhun. Vaikka hidas aineenvaihdunta tulee usein esiin arkielämän keskusteluissa, se ei ole Acostan ryhmän tutkimuksen perusteella niin usein lihavuuden taustalla kuin näiden keskusteluiden perusteella voisi ajatella. Jälleen kerran asiat voivat olla myös paljon oletettua monimutkaisempia, sillä osa tutkimuksen osallistujista kuului fenotyypiltään kahteen tai jopa jokaiseen neljään ryhmään.
Lihavuus ei siis todellakaan ole samanlaista kaikilla. Lihavuuden fenotyypin ennustetaan määrittävän myös sen, mikä hoitomuoto tehoaa parhaiten. Acostan ryhmän alustavat tutkimukset tästä olivat hyvin vaikuttavia: fenotyypin mukaan määrätty ruokavalio tehosti painonpudotusta, samoin fenotyypin mukainen lihavuuslääkitys.
Näin laajat tutkimukset maksavat paljon, joten on selvää, ettei terveydenhuollossa ole mahdollista tehdä fenotyyppitutkimusta jokaiselle lihavuuspotilaalle. Acostan ryhmän tulokset ovat kuitenkin kiehtovia, ja kattavien tutkimusten tuottamasta tiedosta on paljon hyötyä lihavuuden hoidossa. Lihavuuden takana olevasta monimutkaisesta biologiasta tarvitaan ymmärrystä, ja sitä on jo hyödynnetty menestyksekkäästi kansallisissa lihavuuden hoidon koulutusohjelmissa. Pohjoismaissa on loistavia esimerkkejä siitä, kuinka hyviin hoitotuloksiin päästään, kun hoidon keskiössä ovat lihavuuden ymmärtäminen sairautena, lihavuuden monimutkaisen biologian ymmärtäminen sekä henkilöstön ammatillinen vastuu hoidossa ja kommunikoinnissa potilaan kanssa.
Onnistuneen hoidon keskiössä on syyllisyyden, häpeän ja itsesyytösten poistaminen.
Johanna Matilainen, FM, väitöskirjatutkija.
