by Saija Tarro
Euroopan kansanterveystieteen konferenssi Lissabonissa keräsi tänä vuonna ennätysyleisön. Osallistuin konferenssiin post doc tutkijan roolissa ja pidin lyhyen suullisen esityksen tutkimusaiheestamme: Ruokavalion laadun kehityskulut vauvaiästä nuoreen aikuisikään. Matka herätti itseni ajattelemaan kestäviä tapoja osallistua jatkossa kansainvälisiin konferensseihin ja ilokseni huomasin, että tämän konferenssin päätilaisuudet nauhoitettiin. Katso tekstin lopusta linkki, josta pääset kuuntelemaan luennot.
Painavaa asiaa
WHO pitkäaikaisena tavoitteena on ollut pysäyttää lihavuuden kasvu vuoteen 2025 mennessä ja tähän mennessä mikään 53 jäsenmaasta ei ole saavuttanut tavoitettaan. Konferenssissa saimme pieniä positiivisia uutisia, sillä 2 jäsenmaata on ilmeisesti nyt menossa kohti tätä tavoitetta. WHO Euroopan aluetoimiston edustaja, Kremlin Wickramasinghe kertoi WHO Euroopan alueellisesta lihavuusraportista ja mainitsi yhdeksi esteeksi sen, että vastuu on edelleen liikaa yksilön harteilla. Konferenssissa korostettiin yksilön vastuun sijaan ympäristön roolia kansanterveyden parantamisessa ja ylläpitämisessä.
Ihminen ensin
Huomioni kiinnittyi myös ”people-first” viestintätapaan ylipainoon ja lihavuuteen liittyen. Emme puhu enää ylipainoisista ihmisistä, vaan ihmisistä, joilla on ylipainoa tai lihavuutta. Tämä on melko uusi, Suomessa vielä suhteellisen vakiintumaton käytäntö, jonka itse aion tärkeänä asiana painaa mieleeni seuraavia julkaisuja ja muita kirjoituksia aiheen tiimoilta tehdessäni.
Ennätysmäärä osallistujia
Euroopan kansanterveystieteen konferenssi järjestettiin 17. kerran Lissabonissa Portugalissa 13.-15.11.2024. Osallistujia oli ennätysmäärä, 3200 edustajaa, yli 90 maasta eri puolilta maailmaa. Läpileikkaavana teemana oli innovaatiot ja tekoälymenetelmien hyödyntäminen kansanterveystyössä. Omat pääasiallisen kiinnostuksen kohteeni ovat ylipainolta suojaavat yksilö- ja ympäristötekijät ja syömiskäyttäytymisen kehitys. Väittelin vuonna 2023 Turun yliopiston kansanterveystieteen oppiaineesta ja tällä hetkellä toimin osa-aikaisena tutkijana Turun yliopiston Väestötutkimuskeskuksessa. Osallistuin tähän konferenssiin nyt toista kertaa, mutta ensimmäistä kertaa post doc tutkijana.

Prosessointi puhututtaa edelleen
Ravitsemuksen osalta konferenssissa keskusteltiin jälleen ultraprosessoitujen ruokien terveysvaikutuksista. Tuoreiden tutkimusten mukaan kasvissyöjät kuluttavat enemmän ultraprosessoituja ruokia. Uudessa UK biopankkitutkimuksessa ultraprosessoidun ruoan kulutus oli yhteydessä korkeampaan sydän- ja verisuonisairauksien riskiin (Rauber et al. 2024). Alun perin Brasiliassa kehitetty NOVA-luokittelu jakaa ruoat neljään luokkaan perustuen niiden prosessointiasteeseen, ei ravintoainesisältöön. Nämä neljä luokkaa ovat prosessoimattomat tai minimaalisesti prosessoidut ruuat, prosessoidut ruuanlaitossa käytettävät valmistusaineet, prosessoidut ruuat sekä ultraprosessoidut ruoat ja juomat. Varmasti on tärkeää pohtia ruokailutottumusten ja terveyden yhteyksiä eri kannalta, mutta mielestäni julkisessa keskustelussa on tärkeää korostaa, että terveelliseen ruokavalioon voi sisältyä myös valmistuotteita. Jokaista raaka-ainetta tarvitse ehtiä itse kotikeittiössä käsittelemään alusta asti.
Kehityskulut ruokavalion laadussa: tasaisuutta ja muutoksia
Oma tutkimuksemme, jota pääsin konferenssissa esittelemään, käsittelee pitkäaikaisia ruokavalion laadun kehityskulkuja vauvaiästä nuoreen aikuisikään. Tutkimuksessa on hyödynnetty STRIP (SepelvaltimoTaudin Riskitekijöiden InterventioProjekti) tutkimuksen pitkittäisaineistoa. Tämä aineisto antoi ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia, millaisia ruokavalion laadun kehityskulkuryhmiä löytyy ja mitkä tekijät ovat yhteydessä erityyppisiin kehityskulkuihin. Tuloksemme tukivat aiempaa tutkimusnäyttöä siitä, että ruokavalio pysyttelee suurimmalla osalla ihmisistä melko samankaltaisena lapsuudessa ja aina aikuisikään asti. Toisaalta tunnistimme kaksi mielenkiintoista ryhmää, joissa ruokavalion laatu muuttui: ryhmän, jossa ruokavalion laatu heikkeni melko tasaisesti koko seuranta-ajan sekä ryhmän, jolla ruokavalion laatu nousi selkeämmin kouluiästä alkaen. Kansanterveyden kannalta olisi olennaista selvittää, miten tunnistaisimme erityisesti heidät, jolla ruokavalion laatu on koko ajan heikko sekä he, joilla laatu heikkenee tasaisesti. Myös uusien ruokavalion laadun arviointitapojen kehittäminen on tärkeää, jotta ruokailutottumuksia pystyttäisiin paremmin väestötasolla seuraamaan.

Kestävä tapa osallistua jatkossa
Tänä vuonna pohdin paljon, mikä voisi olla taloudellisesti ja ekologisesti kestävä tapa osallistua konferensseihin jatkossa. Minulle tuli positiivisena yllätyksenä, että täällä päätilaisuudet nauhoitettiin. Tuo onkin mielestäni hieno tapa, eli ehkä pääpuheita voitaisiin jatkossa nauhoittaa ja näin saisi mahdollisuuden kuulla useamman konferenssin tieteellistä antia jatkossa. Virtuaalisista konferensseistakin kokemusta löytyy, sillä väitöskirjatöideni tuloksia esittelin virtuaalisissa ECO2021 ja Nutrition & Growth -konferensseissa. Toki henkilökohtaisella osallistumisella on aivan eri merkitys, nimittäin verkostoituminen ja oman tutkimusaiheen esittämisen harjoittelu yleisön edessä.
Vaikket siis päässytkään itse osallistumaan tämän vuoden EPH konferenssiin, voit kuunnella vielä jälkikäteen tilaisuuksia täältä: https://ephconference.eu/2024-plenary-programme-649
Ensi vuonna EPH konferenssi järjestetäänkin Finlandia-talossa, Helsingissä 12.-14.11. ja teemana on ”Sijoittaminen kestävään terveyteen ja hyvinvointiin”. Itse ainakin ajattelin suunnata sinne, eli ei muuta kuin uutta abstraktia kirjoittelemaan Kiitos matka-apurahasta Suomen Lihavuustutkijat, Turun yliopistosäätiö ja Tremendo tutkimusohjelma!
Saija Tarro
