Vuonna 2011 päätin aloittaa bloggaamisen. Se oli vähän ajan henki, mutta oli myös paljon kerrottavaa ja uskoin sen tukevan joidenkin työnkuvieni toimintaa. Ihan puhtaalta pöydältä en kuitenkaan nettimaailmaan lähtenyt viestimään vaan taustalla oli jo 10 vuoden aktiivisuus nettifoorumeista. Kokemusta oli kertynyt harrastemielessä kuten vuosituhannen alun aktiivisuus keho.net palstalla jossa oli muitakin asiantuntijataustaisia kuten Lihastohtori -blogissa profiloitunut Juha Hulmi – ja välillä osana työtäkin kuten Kiloklubin asiantuntijarooli. Olin jo tottunut internetkommunikointiin enkä osannut blogautuksia aloitellessa miettiä mahdollisia haittapuolia – eikä niitä kyllä ole tullutkaan. Kokemus oli, että ajan hengen ja liikkeellä olevat tarinat tunteva, avarakatseinen ja hyviin argumentteihin pohjaava mielipide harvemmin saa lunta tupaan vaan on hyvä lähtökohta debatille. Besserwisserismi ja irtautuminen käytännön elämästä puolestaan on julkisella foorumilla kuin kutsu ikäviikinkin kommentteihin – huonoa käytöstä yhtään puolustelematta.
Sittemmin Pöperöproffa blogini on valittu Suomen suosituimmaksi laihdutusblogiksi ja top 5 terveysblogiksi. Olen ottanut tavoitteeksi kirjoittaa asioista jotka kestäisivät aikaa ja siksi en kommentoi juurikaan ajankohtaisia asioita. On myös tietoinen linjani ottaa tutkimustiedon kylkeen spekulaatiota ja käytännön kokemusta – toki siinä on vaaransa, että joku miettii ”huruilun” mahdollisuutta mutta minulle se on bloggaamisen rikkaus. Spekuloida asialla joista ei ihan tiedetä tai pohtia asioiden monimuotoisuutta. Ja kirjoitan tavallisille ihmisille – en kirjoita asiantuntijoille vaikka heidänkin tiedän blogiani seuraavan. Viitteitä voi käyttää tai ei tarvitse käyttää – omassa blogissani ne ovat sivuroolissa tekstiin upotettuna ja esimerkinomaisina. Tapoja on monia. Olen kokenut bloggaamisen myös hyödylliseksi tavoilla, joita en olettanut. Päällimmäisenä on mielessä, että bloggaaminen jostakin aiheesta väkisinkin kristallisoi kyseisen teeman omaan päähän – jos se ei aikaisemmin vielä ihan niin selvää ollut.
Mutta jokainen kirjoittaa omalla tavallaan ja vankasti tutkimustietoon nojaavillekin blogautuksille on vahva tarve ja jopa kysyntä. Meidänkin jäsenkunnassamme on niin valtavasti tietoa jaettavaksi isommista ja pienemmistä asioista, että toivoisin jatkossa jäsentemme innostuvan kertomaan omasta erityisalastaan blogissamme. Jokainen jäsenistämme tietää jostakin ja mahdollisesti monestakin asiasta enemmän kuin kukaan jäsenistämme – saatika jäsenkuntamme ulkopuolisista lukijoista. Joten sanottavaa teillä on ja paljon. Voitte kertoa blogautushalustanne meille ja me tulemme pyytämään blogautuksia.
Terveisin,
Patrik Borg
SLT ry, pj
