Tämän päivän lapset kasvavat haastavassa ruokaympäristössä. Houkuttelevat kuvat, tuoksut ja kehotukset syödä ja nauttia ruoasta ympäröivät heitä . Pärjätäkseen mielitekojen ja ulkopuolelta aistittavien viestien keskellä he tarvitsevat monenlaisia ruokaan liittyviä taitoja- ja niiden  kehittymiseen tarvitaan ruokakasvatusta. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan tässä tarvitaan niin vanhempien esimerkkiä kuin varhaiskasvatuksen tukea.

Mieltymys kasviksiin, marjoihin ja hedelmiin rakentuu varhaislapsuudessa

Suomalaisten lasten ruokavaliossa yksi suurimpia ravitsemushaasteita on jo pitkään ollut vähäinen kasvisten, marjojen ja hedelmien kulutus. Lasten terveen kasvun ja kehityksen kannalta tulisi niiden päivittäinen käyttö olla keskimäärin viisi-kuusi oman kouran kokoista annosta. Tällä hetkellä suomalaislapset jäävät tästä noin puoleen.

Useimmilla meistä on lempiruoka, joka on seurannut mukanamme lapsuudesta saakka. Samoin useimmilla meillä on ruokia, joita emme edelleenkään syö, koska emme lapsena ole oppineet niistä pitämään. Lapsena oppimillamme ruokatottumuksilla on vaikutusta vuosikymmenien päähän. Voimme toki oppia pitämään uusista ruoista läpi eliniän, mutta perusta ruokamieltymyksillemme luodaan jo varhain lapsuudessa. Siksi siihen mitä tämän päivän lapset oppivat syömään jo varhain, ennen kouluikää, kannattaa panostaa.

Alle kouluikäisen keskeisimmät ruokakasvattajat ovat koti ja varhaiskasvatus

Tutkitusti lapset oppivat paremmin syömään kasviksia, marjoja ja hedelmiä, kun vanhemmat kotona näyttävät niiden syömiseen esimerkkiä, kehuvat ja kannustavat. Muistavat tarjota yhä uudestaan, vaikka aina lapselle ei maistukaan.

Perheissä on kuitenkin paljon eroja siinä, miten paljon voimavaroja heillä on ruokakasvatustyöhön. Matalamman sosioekonomisen aseman perheissä ruokapöydissä tarjolla on harvemmin, vähemmän ja yksipuolisemmin kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Onneksi perheet eivät ole ruokakasvatustyössään yksin, vaan meillä on varhaiskasvatus, johon jokaisella lapsella on subjektiivinen oikeus osallistua. Lapsella on varhaiskasvatuksessa oikeus saada korkeatasoista, omaa kasvua ja oppimista tukevaa toimintaa – myös ruokakasvatuksen osalta.

Väitöstutkimuksessani keskityin lasten keskeisiin kasvuympäristöihin, kotiin ja varhaiskasvatukseen, sekä ruoka-aineryhmistä kasviksiin, marjoihin ja hedelmiin.

Selvitin tutkimustyössäni:

• Miten lasten ja vanhempien kasvis-, marja- ja hedelmämieltymykset ovat yhteydessä toisiinsa?
• Miten lasten ja vanhempien kasvisten, marjojen ja hedelmien kulutus ovat yhteydessä toisiinsa? sekä
• Kuinka Sapere-ruokakasvatus on yhteydessä lasten kasvis-, marja- ja hedelmävalintoihin?

Vaikuttavaa ruokakasvatusta tehdään yhteistyöllä

Väitöskirjatutkimukseni tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että juuri makuominaisuuksiltaan voimakkaiden kasvisten ja marjojen sekä kypsennettyjen kasvisten ruokakasvatustyöhön tarvitaan mukaan molemmat vanhemmat, jotta lasten ruokamieltymykset niihin kehittyvät ja kasvisten kulutus kasvaa.

Varhaiskasvatus voi myönteisellä ruokakasvatuksella puolestaan tasoittaa perheiden välisiä eroja ruokakasvatustyössä. Tällä on merkitystä taistelussa polarisoitumiskehitystä vastaan yhteiskunnassa. Kuntien varhaiskasvatuksen ruokakasvatustyö – jota tietysti tehdään yhteistyössä perheiden kanssa – antaa jokaiselle lapselle tasapuolisesti taitoja, kannustusta ja rohkaisua kasvisten, marjojen ja hedelmien syömään oppimiseen. Ja kun se tapahtuu lapsiryhmässä, lapset myös rohkaisevat toinen toistaan ja luovat samalla yhdessä jaettuja, positiivisia hetkiä ruoan äärellä.

Kun halutaan edistää lasten kasvisten, marjojen ja hedelmien syömään oppimista ja kulutusta, on tärkeää huomioida kaikki eri ruokaympäristöt, joissa lapset toimivat ja ottaa mukaan yhteistyöhön kaikki niissä toimivat aikuiset. Kasvisten, marjojen ja hedelmien syömään oppiminen ja nykyistä runsaampi kulutus on tärkeää paitsi lasten oman terveyden ja hyvinvoinnin kannalta myös osana kestävää ruokamurrosta, jossa ruokavalintojen merkitystä tarkastellaan myös koko maapallon hyvinvoinnin kannalta.

Kaisa Kähkönen

TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti

Projektitutkija, Kokoava -hanke

Itä-Suomen yliopisto 

Kliinisen ravitsemustieteen yksikkö

Kaisa Kähkönen väitöskirja: VARHAISEN RUOKAKASVATUKSEN YHTEYS LASTEN KASVISTEN, MARJOJEN JA HEDELMIEN SYÖMÄÄN OPPIMISEEN JA KULUTUKSEEN. ISSN: 1798-5714
ISBN: 978-952-61-4500-6