By Johanna Matilainen
Pohjoismainen Lihavuustutkimuskokous, Nordic Obesity meeting, järjestettiin tänä vuonna Kööpenhaminassa 17.–19.11. Tapahtuman järjesti Tanskan lihavuustutkimusyhdistys, yhteistyössä Euroopan lihavuustutkimusyhdistyksen (EASO) kanssa. Kyseessä on konferenssi, joka kokoaa sekä pohjoismaiset lääkärit, ravitsemusterapeutit, terveydenhuollon ammattilaiset että lihavuustutkijat jakamaan tutkimustuloksiaan sekä kuulemaan ajankohtaisista, lihavuuteen liittyvistä asioista.
Lihavuuden stigmaa käsiteltiin kokouksessa hyvin perusteellisesti, mikä epäilemättä kertoo teeman ajankohtaisuudesta ja tärkeydestä. Stigma ja epäasiallinen painokeskeisyys voivat johtaa potilaan stressiin, heikentyneeseen itsetuntoon ja hoitoon hakeutumiseen sekä hoitohenkilökunnan vähentyneeseen tavoitteellisuuteen hoidossa, tehden lihavuuden hoidossa onnistumisen entistä haastavammaksi.
Itse pääsin osallistumaan konferenssiin ensimmäistä kertaa, ja siitä kiitos kuuluu Suomen Lihavuustutkijat ry:lle – matka-apurahan ansiosta osallistumiseni mahdollistui, ja pääsin samalla esittelemään väitöskirjatutkimukseni tuloksia posterin muodossa. Kyseessä oli ensimmäinen posteriesitykseni sitten pitkän korona-ajan, mikä teki matkasta entistäkin merkityksellisemmän! Väitöstutkimuksessani tutkitaan rasvakudoksen erittämiä solunulkoisia vesikkeleitä ja sitä, miten lihavuus vaikuttaa niiden erittymiseen.
Rasvakudokseen liittyvä perustutkimus oli kokouksessa ehkä hieman pienemmässä roolissa, mutta sekä puheissa että posteriesityksissä oli joitain minua hyvin paljon kiinnostaneita aiheita. Vaishali Chaurasiya, joka tekee väitöskirjaa Vesa Olkkosen tutkimusryhmässä, esitteli posterissaan viskeraalirasvan adiposyyttien ja endoteelisolujen yhteisviljelmämallia. Aihe kiinnosti siksi, koska tutkin väitöskirjani toisessa osatyössä rasvakudoksen ja hepatosyyttien välistä vuorovaikutusta, myös yhteisviljelmämalleilla.
Ensimmäisen päivän aikana kuulimme esityksen myös Bente Pederseniltä, joka esitteli liikunnan terveysvaikutuksia yleensä, mutta myös mekanistisia tutkimuksia IL-6 sytokiinin erittymisestä liikunnan aikana ja sen positiivisista vaikutuksista. Mieleen jäi erityisesti myös Kirsi Virtasen esitys ruskeasta rasvasta. Huolimatta siitä, että ruskeaa rasvaa on aikuisilla niinkin vähän kuin 200 – 300g, se vaikuttaa siltikin olevan aineenvaihdunnallisesti hyvin aktiivinen ja siten merkittävä rasvatyyppi.
Ruth Loos piti erinomaisen esityksen lihavuuteen liittyvistä genetiikkatutkimuksista, joiden todella odottaa tuovan uusia työkaluja lihavuuden ja siitä johtuvien sairauksien ilmenemisen ennustamiseen lähitulevaisuudessa. BMI on itsessään karkea ja sopimaton lihavuuden ja siihen liittyvien sairauksien ilmenemisen ennustamiseen, mutta kun mukaan integroidaan genetiikka, voidaan toivottavasti ryhmitellä populaatiotasolla korkean sairausriskin fenotyypit. Näin saataisiin kehitettyä yksilöllistä lääketiedettä.
Itseäni hyvin paljon kiinnostava aihe oli lisäksi se, miten lihavuus vaikuttaa syöpäriskiin. Vaikka kaiken kaikkiaan lihavuuden tiedetään lisäävän esimerkiksi rintasyövän riskiä, Dorthe Pedersenin esittelemän tanskalaistutkimuksen mukaan lapsuusajan korkeampi BMI yhdistyy alempaan rintasyöpäriskiin myöhemmin aikuisuudessa. Ann Rosendahlin esityksessä taas käsiteltiin FTO-proteiinin potentiaalia lihavuuden ja siihen liittyvän rintasyövän biomarkkerina – korkeat ekspressiotasot rintasyöpäkasvaimessa yhdistyvät kasvaimen pahanlaatuisiin ominaisuuksiin ja korkeaan BMI:hin.
Kokouksessa julkistettiin myös seuraavan Nordic Obesity Meetingin ajankohta, 1.-3.2.2024. Tällä kertaa kokous järjestetään Helsingissä, joten toivottavasti silloin saadaan vielä enemmän osallistujia Suomen yliopistoista!
