Catharina Sarkkola

Mikä on neljän vuoden välein järjestettävä, maailman ravitsemustutkijat yhteen kokoava konferenssi?

Mikä on Euroopan unionin väkiluvultaan suurin metropolialue, yksi maailman suosituimpia matkailukohteita ja tunnetuimpia kulttuuri- ja historiakaupunkeja?

Kuka on Helsingissä ravitsemustiedettä opiskellut, pitkään Folkhälsanilla Fin-HIT-tutkimuksen koordinaattorina työskennellyt ja parhaillaan väitöskirjaa valmisteleva tutkija?

Miten nämä kolme liittyvät toisiinsa? Aivan. Allekirjoittanut – Catharina Sarkkola – kansainvälisessä ravitsemuskonferenssissa IUNS-ICN 2025 Pariisissa!

Elokuun viimeisellä viikolla minulla oli ilo osallistua ensimmäistä kertaa ”International Congress of Nutrition” -ravitsemuskonferenssiin. Kyseessä ei ollut mikään ihan pieni konferenssi, vaan osallistujia oli yhteensä 3835 kaikkiaan 117 maasta, rinnakkaissessioitakin oli enimmillään 17. Konferenssin suojelijana toimi itse Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja avajaisissa videotervehdyksensä esittivät Ranskan terveysministeri Yannick Neuder ja tutkimuksesta vastaava ministeri Philippe Baptiste.

Tämänkertaisen konferenssin kantavana teemana oli ”kestävä ruoka globaalin terveyden hyväksi”. Aihepiirejä oli kuitenkin laidasta laitaan ja välillä iski runsaudenpula ja valinnanvaikeus: kansanterveys ja ravitsemus elämänkaarinäkökulmasta, ei-tarttuvat sairaudet, ravitsemussuositukset ja niiden tulevaisuus, ilmastonmuutos ja kestävyys, planetaarinen ruokavalio eli sekä terveyttä että maapallon kestävää kehitystä edistävä ruokavalio, ja personoitu (yksilöllinen) ravitsemus. Omaa tutkimusalaani lasten syömiskäyttäytymistä käsiteltiin vähemmän, mutta sen sijaan minulla oli hyvä tilaisuus päivittää ravitsemusosaamistani laajemmin. Konferenssipäivät venyivät pitkiksi, mutta lämpimän päivän päätteeksi oli virkistävää pulahtaa vastapuhdistettuun Seineen – (uinti)hulluna suomalaisena en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä!

Sain suureksi ilokseni esitellä omia tutkimustuloksiani suullisen esityksen muodossa. Kerroin väitöskirjani osatyöstä, jossa olen verrannut 11-vuotiaiden lasten raportoimaa ahmimistyyppistä ylensyömistä ja vanhempien raportoimaa lasten taipumusta ylensyöntiin sekä näiden yhteyttä painonmuutokseen murrosiässä. Painonkehitys ja ylipaino ovat keskeisiä teemoja omassa tutkimuksessani. Saman session puhujakunta oli hyvinkin kansainvälinen edustaen Eurooppaa, Afrikkaa ja Aasia, mikä antoi itsellenikin hieman perspektiiviä. Paljon käsiteltiin anemiaa ja aliravitsemusta. Suun terveys – jota tutkimme myös omassa ryhmässämme – sai ihan erilaisen merkityksen, kun kyse olikin hampaiden puuttumisesta. Viimeistään silloin sain itsekin muistutuksen siitä, kuinka onnekkaita olemme täällä Suomessa.

Muista esityksistä haluan nostaa Harvardin yliopiston professori Frank Hun keynote -puheenvuoron aiheesta ravitsemus, krooniset sairaudet ja terve ikääntyminen. Hän kävi ansiokkaasti läpi miten hyvin toteutetut seurantatutkimukset antavat luotettavaa näyttöä ravitsemukseen ja terveyteen liittyvään päätöksentekoon. Toki hän veti esityksessään kotiinpäin korostamalla Harvardin omien tutkijoiden ja valtavan Nurses’ Health Study:n merkittävää roolia. On kuitenkin huomionarvoista, että kyseinen tutkimus on tuottanut yli 4000 julkaisua. Seurantatutkimuksilla on vuosikymmenten varrella saatu vahvaa näyttöä muun muassa siitä, että tyydyttyneellä rasvalla on yhteys sepelvaltimotautiin, lihan – erityisesti prosessoidun lihan –kulutuksella on yhteys paksusuolensyöpään, suolan saannilla verenpaineeseen sekä sokeroiduilla juomilla lihavuuteen ja tyypin 2 diabetekseen. Vielä 1980-luvulla kahvia pidettiin terveysriskinä, sittemmin on ymmärretty, että 3–5 päivittäisellä kahvikupillisella on suotuisia terveysvaikutuksia. Pitkä matka on kuljettu tähän päivään, jolloin myös Frank Hu korosti kokonaisvaltaista lähestymistapaa, mukaan lukien kansanterveydellinen, personoitu sekä ilmastoystävällinen ravitsemus. Tulevaisuutta ovat erityisesti omiikat, mm. geenien, proteiinien ja aineenvaihduntatuotteiden tutkimus, sekä tekoälyn ja koneoppimisen soveltaminen ravitsemusepidemiologiassa.

Meksikolainen tutkija Simon Barquera puolestaan käsitteli esityksessään lihavuuden nykytilaa ja tulevaisuudennäkymiä. Hän kertoi miten Meksikossa otettiin käyttöön virvoitusjuomavero sekä sokerista varoittavat pakkausmerkinnät kymmenen vuotta sitten, mikä on osaltaan vähentänyt sokeroitujen virvoitusjuomien kulutusta ja edelleen lihavuuden esiintyvyyttä. Jopa Meksikon presidentti on puhunut sokerin haitoista suositussa television aamuohjelmassa. Tästä vuodesta alkaen on lisäksi alettu säännellä pikaruoan mainontaa. Mielenkiintoisia esimerkkejä lainsäädännön vaikutuksesta saatiin myös Englannista, jossa epäterveellisiä tuotteita, jotka eivät täytä kriteerejä rasvan, suolan ja sokerin sisällön suhteen, ei saa lain nojalla sijoittaa parhaille paikoille ruokakaupoissa. Toimenpiteellä saavutettiin toivottuja vaikutuksia: epäterveellisten tuotteiden myynti väheni. Ei voi kuin ihailla, miten nämä terveyttä edistävät asiat on viety läpi muissa (EU:n ulkopuolisissa) maissa. Samalla on todettava, ettei vastaava todennäköisesti onnistuisi Suomessa, sillä poliittinen, kaupan alan ja teollisuuden vastustus on suurta, ja lainsäädännön muuttaminen hidasta ja byrokraattista.

Konferenssin parasta antia oli kuitenkin mahdollisuus verkostoitumiseen – olenhan saanut tehtäväkseni toimia eräänlaisena ”Fin-HIT-lähettiläänä”. Tapasin sekä vanhoja että uusia tuttavuuksia mm. Uppsalan yliopistosta Ruotsista, Parker Instituutista Tanskasta ja King’s College Londonista ja Leedsin yliopistosta Englannista, suomalaisten muodostamaa ”turvaverkkoa” unohtamatta. Toivon, että tulevaisuudessa olisi mahdollisuus yhteistyöhön tavalla tai toisella. Erityisen hienolta tuntui, kun minä – ujo aloitteleva suomalaistutkija – rohkenin mennä juttelemaan Frank Hun – yhden maailman tunnetuimman ravitsemustutkijan ja epidemiologin – kanssa. Yritin parhaani mukaan nostaa Suomen, Folkhälsanin tutkimuskeskuksen ja Fin-HIT-seurantatutkimuksen maailmankartalle kertomalla hänelle, että meillä on tuoretta ruoankäyttödataa tuhansilta nuorilta aikuisilta. Odotan itsekin innolla, että pääsemme työstämään tätä dataa.

Matkan kruunasi vielä tapaaminen toisenlaisen ”merkkihenkilön” kanssa. Hän ei tosin ollut tutkimuksestamme lainkaan kiinnostunut, oli muutenkin kovin hiljainen – hymyili vain kainosti:)

Lämmin kiitos Suomen Lihavuustutkijat ry:lle matka-apurahasta – Merci beaucoup, L’Association finlandaise pour l’étude de l’obésité. Au revoir, Paris!