Elena Herbers

Nordic Obesity Meeting (NOM2026) järjestettiin Tukholmassa 5.–6.2.2026 Swedish Society of Medicine-instituutissa. 

 NOM2026 kokosi yhteen pohjoismaisia ja kansainvälisiä lihavuustutkijoita perustutkimuksesta kliiniseen lääketieteeseen ja kansanterveyteen. Ohjelma kuvasti hyvin alan nykyistä kehitystä: lihavuutta tarkastellaan yhä vähemmän yksittäisenä painonhallinnan ongelmana ja yhä enemmän monitekijäisenä kroonisen sairauden kokonaisuutena, jossa biologiset mekanismit, käyttäytyminen, ympäristötekijät ja hoitointerventiot vaikuttavat samanaikaisesti. Kokouksen rakenne toi hyvin esiin sen, että eri tutkimusalueet lähestyvät toisiaan. Samoissa sessioissa käsiteltiin sekä väestötason ehkäisyä että solutason mekanismeja, ja keskusteluissa viitattiin jatkuvasti näiden väliseen yhteyteen. Lihavuuden tutkimus näyttäytyy yhä selvemmin kokonaisuutena, jossa kliiniset havainnot ohjaavat perustutkimusta ja toisaalta biologiset löydökset auttavat ymmärtämään hoitovasteiden vaihtelua.

Rasvakudos keskiössä: energian varastosta säätelyelimeksi

Useissa esityksissä korostui ajatus siitä, että metabolinen terveys määräytyy ennen kaikkea rasvakudoksen toiminnan laadusta eikä pelkästään sen määrästä. Rasvakudos näyttäytyi aktiivisena aineenvaihdunnan säätelyelimenä, jonka muutokset heijastuvat koko elimistön aineenvaihduntaan.

Erityisesti kiinnostava minulle oli sessio “Genetics of obesity and the adipocyte”, jossa korostettiin rasvakudoksen toiminnan keskeistä merkitystä koko elimistön aineenvaihdunnalle. Rasvakudoksen toimintaa säätelevät useat tekijät, kuten geneettinen variaatio, metaboliset ominaisuudet sekä mitokondrioiden toiminta, ja näiden vaikutukset ulottuvat paikallisesta kudostasosta systeemiseen metaboliaan.

Uusien in vitro -rasvakudosmallien esityksissä käsiteltiin erityisesti erilaisia kolmiulotteisia (3D) viljelmiä sekä rasvasolujen yhteisviljelmiä muiden solutyyppien kanssa. Nämä mallit korostavat rasvakudoksen muiden solutyyppien merkitystä ja osoittavat suunnan, jolla in vitro -järjestelmiä voidaan kehittää lähemmäs in vivo -rasvakudoksen rakennetta ja toimintaa.

Kokouksessa painotettiin myös, että rasvakudoksen vajaatoiminta lihavuudessa ei johdu pelkästään rasvasolujen häiriöstä, vaan liittyy monien kudoksen muiden solutyyppien toimintahäiriöihin. Näiden solujen sekä niiden ja rasvasolujen välisen viestinnän tutkimus on edelleen vähäistä. Juuri nämä vuorovaikutukset muodostavat keskeisen tulevaisuuden tutkimusalueen, joka auttaa ymmärtämään rasvakudoksen toimintaa ja sen häiriöitä sekä niiden systeemisiä metabolisia vaikutuksia ja mahdollistaa uusien hoitokohteiden tunnistamisen.

Hoidot ja yksilöllinen vaste

Kliinisissä sessioissa käsiteltiin laajasti uusia lihavuuden hoitoja, erityisesti lääkehoidon ja kirurgian yhdistelmiä sekä pitkäaikaista hoidon seurantaa. Keskusteluissa korostui, että tehokkaista hoitomuodoista huolimatta hoitovaste vaihtelee huomattavasti yksilöiden välillä. Useissa puheenvuoroissa painotettiin, että tulevaisuuden hoito perustuu potilasprofiilien tunnistamiseen eikä yksittäiseen universaaliin hoitomuotoon. Myös uni, käyttäytyminen ja neurobiologiset tekijät nousivat esiin hoitotuloksiin vaikuttavina tekijöinä. Keskustelu lääkehoidon roolista kuvasti hyvin alan nykyistä tilannetta: hoidot kehittyvät nopeasti, mutta niiden rinnalla tarvitaan parempaa biologista ymmärrystä siitä, miksi eri potilaat reagoivat niihin eri tavoin.

Oma esitys

Osallistuin kokoukseen posteriesityksellä “Excess glucose drives metabolic reprogramming, redox stress, and obesity-like phenotypes in human primary white adipocytes”. 

Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten eri glukoosipitoisuudet vaikuttavat ihmisen primaaristen rasvasolujen aineenvaihduntaan, mitokondrioiden toimintaan ja redoksitasapainoon. Tulokset osoittivat, että glukoosin liikasaanti ohjaa rasvasolut glykolyyttiseen aineenvaihduntaan, heikentää mitokondrioiden toimintaa ja aiheuttaa redoksistressiä, mikä johtaa rasvasoludysfunktioon. Fysiologisissa glukoosiolosuhteissa erilaistuneet solut muistuttivat paremmin luonnollista rasvakudosta sekä aineenvaihdunnaltaan että toiminnaltaan. Posterista syntyi keskustelua erityisesti solumallien fysiologisuudesta ja siitä, missä määrin viljelyolosuhteet voivat ohjata tutkimustuloksia. Aihe liittyi suoraan kokouksen yleiseen teemaan: lihavuuden tutkimuksessa korostuu yhä enemmän kudosympäristön merkitys ja aineenvaihdunnan säätelyn hienovaraisuus pelkän energiataseen sijaan.

Yhteenveto

Kokous antoi ajantasaisen kuvan lihavuustutkimuksen suunnasta. Painopiste siirtyy painon muutoksista kudosten toimintaan ja metaboliseen terveyteen. Rasvakudos ei näyttäydy enää passiivisena energian varastona vaan keskeisenä aineenvaihdunnan säätelyelimenä, jonka toimintahäiriö yhdistää monia lihavuuteen liittyviä sairauksia. Samanaikaisesti kliiniset hoitomuodot kehittyvät nopeasti, mutta niiden rinnalla tarvitaan entistä tarkempaa biologista ymmärrystä yksilöllisten hoitovasteiden selittämiseksi.

Elena Herbers
Tohtorikoulutettava (PhD student)
Lihavuustutkimusyksikkö, Lääketieteen tiedekunta
Helsingin yliopisto