Teksti: Jaakko Markkanen

Rasvasoluista lihavuusleikkauksiin, hiiritutkimuksista ostosrekisteritutkimuksiin ja kahdenkeskisistä keskusteluista yllättävään rap-esitykseen, muun muassa näistä herkullisista ja moniulotteisista aiheista koostui tämän vuoden Nordic Obesity Meeting (NOM), joka järjestettiin historiaa hehkuvalla Ruotsin lääkäriliiton talolla 5.–6.2.2026. Tiivistän noin 260 lähiosallistujan ja 100 etäosallistujan tapahtuman blogikirjoituksessani teemoilla: 1. Potilaiden ääni kuuluviin, 2. Pohjoismainen henki, 3. Mielenkiintoiset opit – numeroita syvemmälle ja näkökulmia lasten lihavuuteen ja 4. Nuoren tutkijan kasvu.

Kuvat 1-2. Kokouspaikkana toimi historiallinen jo vuosina 1904-1906 rakennettu Ruotsin lääkäriliiton rakennus, jossa historian havina näkyi erinäisten veistosten ja tummien puupintojen lisäksi mm. upeissa vanhoissa lampuissa ja kattomuotoina.

Potilaiden ääni kuuluviin

Haluan aloittaa kirjoitukseni yksityiskohtaisen tieteen ulkopuolelta käsittelemällä ensiksi sitä, keitä varten lihavuustutkimusta tehdään. Kongressissa korostettiin monta kertaa aplodien kera, kuinka tekemämme tutkimus ei ole tarkoitettu vain tutkijoille, vaan heille, joiden lihavuutta voimme ennaltaehkäistä tai hoitaa paremmin. Tätä heijastaen tämän vuoden NOM:a oli toteuttamassa Ruotsin lihavuustutkijoiden järjestön lisäksi ruotsalainen lihavuuteen keskittyvä potilasjärjestö Riskförbundet Obesitas Sverige. Paikalla oli järjestön edustajia ja saimme ennen jokaista sessiota perehtyä tulevaan aiheeseen potilaiden näkökulmia kuunnellen. Nämä äärimmäisen tärkeät näkökulmat auttavat ymmärtämään lihavuuden moninaisia taustatekijöitä, hoidon haasteita ja yksilöllisen lähestymistavan tärkeyttä. Potilaiden äänten kuuluminen vie aiheen myös tilastojen tarkastelusta inhimilliselle tasolle. Sille tasolle, joka on omiaan herättämään tunteita, empatiaa ja vähentämään mustavalkoisesta ajattelusta johtuvaa stigmaa. NOM:ssa saimme kuulla potilaiden näkökulmasta mm. neuropsykiatristen sairauksien vaikutuksista ja unen merkityksestä painonhallinnassa. Mieleeni painui erityisesti potilasjärjestön nuorisoedustaja Mira Lundgrenin näkökulma, jossa hän avasi nuorten ja perheiden painon perusteella saamaa kohtelua, laajan yhteistyön merkitystä ja varhaisen hoidon saamisen tärkeyttä. Voit katsoa videon hänen tärkeästä alustuksestaan tästä linkistä. Yhteistyö potilasjärjestön kanssa oli hyvä muistutus siitä, kuinka tärkeää on saada potilaiden ääni kuuluviin sekä terveydenhuollon ammattilaisten ymmärryksen lisäämiseksi että lihavuuden ympärillä yhä esiintyvän stigman vähentämiseksi. Toivottavasti saamme jatkossakin kuulla potilaiden näkökulmia yhä enenevissä määrin niin mediassa kuin koulutuksissakin.

Pohjoismainen henki

Pohjoismaiden yhteinen lihavuusaiheinen kongressi tarjosi juuri sitä, mitä oletinkin. Tunnelma oli tiivis ja Pohjoismaiden välillä vallitsi rakentava tunnelma, joka näkyi useina keskusteluina, rentoutena lavoilla ja haastavinakin kysymyksinä. Oli valtavan mielenkiintoista kuulla samankaltaisten yhteiskuntien tilanteesta lihavuusepidemian keskellä sekä tutustua niiden ajankohtaisiin tutkimuksiin ja näkökulmiin lihavuuden hoidossa.  Yhteisöllistä tunnelmaa kohotti entisestään ensimmäisen päivän illallinen, jossa kuultiin kaikkien yllätykseksi kongressiaiheinen rap-esitys legendaariselta ruotsalaiselta Euroopan lihavuustutkimusjärjestö EASO:n perustajiin kuuluvalta, nykyään jo yli 80-vuotiaalta Stephan Rössneriltä. Illallisen jälkeen tarjolla oli täysi tanssilattia yhdessä Pohjoismaiden kollegoiden kanssa. Suomalainen osaaminen oli läpi päivien hienosti esillä niin kokeneiden kuin nuorienkin tutkijoiden puheenvuorojen siivittämänä. Arvostuksesta tutkijoitamme ja tutkimustamme kohtaan kertovat suomalaisten kollegojen ansaitsemat kaksi palkintoa: Aila Ahola (paras suullinen esitys) ja Hanna Haltia (paras posteri).

Mielenkiintoiset opit – numeroita syvemmälle ja näkökulmia lasten lihavuuteen

Asiasisällöllisesti mieleeni jäi useamman tutkijakollegan puheenvuorossa esiin noussut huomio: Lihavuuden hoidon vaikutukset ovat muutakin kuin paino puntarilla tai muutokset verikokeissa. Yksilötasolla merkityksellisiä ovat etenkin fyysisen toimintakyvyn ja elämänlaadun muutokset. Tämä on nähtävissä niin nuorilla kuin aikuisillakin. Kyky leikkiä lasten kanssa, nousta portaita vaivattomammin ja kevyemmän liikkumisen mahdollistuminen ovat tässä hetkessä varmasti paljon konkreettisempia yksilölle kuin useamman vuoden aikana vähentyvä sairauksien riski. Tämä puoli lihavuuden hoidon hyödyistä olisi jokaisen kliinistä työtä tekevän ammattilaisen hyvä muistaa potilasta kuunnellessa ja hoidosta keskustellessa.

Toinen mieleen jäänyt asiakokonaisuus löytyy lasten lihavuuden puolelta, johon liittyen saimme kuulla esityksiä useista Pohjoismaista ja Atlantinkin toiselta puolen. Kuten American Academy of Pediatrics on linjannut, lasten lihavuuden hoidossa ”watchful waiting” eli seuranta ja esimerkiksi sen odottaminen, että ”pituuden kasvu korjaisi painon” on tehotonta, ja epäasianmukainen hoitolinja lasten kohdalla. Tämän kaltainen odottaminen vaarantaa lapsen lihavuuden hoidon onnistumisen ja toisaalta myös heikentää lapsen perusoikeutta terveelliseen elämään. Nykyään varhaisen ja mahdollisemman intensiivisen hoidon merkitystä korostetaan lasten osalta, ja GLP-1-pohjaiset lihavuuslääkkeet sekä lihavuusleikkaukset ovat tällä hetkellä suositeltuja alaikäisillekin tietyissä tilanteissa elintapahoitojen ohella. Kongressissa kuulimme yhdysvaltalaisen tutkijan kokemuksia lihavuuslääkkeen käytöstä lapsilla. Pistettävien lääkkeiden käyttö ei ollutkaan niin ikävää kuin aluksi voisi luulla ja vaikutukset terveyteen ja elämänlaatuun ovat selkeän positiivisia. Ruotsalaisesta laajasta tutkimuksesta kuultiin loistavien painonhallintatulosten lisäksi nuorten olleen tyytyväisiä tehtyihin leikkauksiin myös aikuisiällä. Molemmissa esityksissä myös hoidon haittavaikutukset leikkauksien ja lääkehoitojen osalta raportoitiin vähäisiksi ja hoitoon sitoutuminen hyväksi. Tosin kaikkia vaikutuksia intensiivisimmistä hoidoista ei vielä tiedetä, kuten altistaako lääkkeiden lopettamisen jälkeinen painon uudelleen kertyminen lapsella syömishäiriöille. Tanskan osalta saimme kuulla tehokkaan ja kokonaisvaltaisen elintapahoidon tuloksista (Holbaek method) korostaen myös elintapahoidon mahdollisuuksia lapsilla laadukkaasti ja yksilöllisesti toteutettuna. Islannista saimme kuulla näkökulmaa siihen, kuinka varhainen koko perheelle yhteinen interventio soveltaen Suomessakin tuttua aistimiseen perustuvaa SAPERE (sensory-based food education) -menetelmää helpottaa valikoivaa syömistä ja monipuolistaa kehittyvän lapsen ruokavaliota ehkäisten/hoitaen lihavuutta. Norjasta kuulimme hyvää esimerkkiä siitä, kuinka nuoret otettiin mukaan hoidon suunnitteluun ja päätöksentekoon EU:n tukemassa CO-CREATE-hankkeessa, jonka tarkoituksena oli ehkäistä ylipainoa ja lihavuutta nuorilla. Mieleen jäi etenkin, että Norjassa juuri nuoret ovat kannattaneet voimaan tullutta epäterveellisen ruuan markkinointikieltoa, joka on loistava esimerkki eettisestä päätöksenteosta, jossa nuorten oikeus terveyteen laitetaan kaupallisten intressien etupuolelle.

Kuva 3. Lasten ja nuorten lihavuuden hoito ja ennaltaehkäisy olivat hienosti esillä kongressissa. Kuva upeasta luentosalista, jossa esityskin oli heijastettu kultaisiin kehyksiin.

Nuoren tutkijan kasvu

Sain kunnian esitellä oman väitöskirjatutkimukseni kolmatta osajulkaisua liittyen Oulussa kehitettyyn mobiilipohjaiseen lihavuuden elintapahoitoon (Onnikka) posterin ja kahden minuutin mittaisen ”hissipuheen” muodossa. Lisäksi tavoitteeni oli kysyä yksi yleisökysymys madaltaakseni omaa kynnystä jatkossa. Kysymyksen sain kysyttyä, mutta miten se oma tutkimuksen esittely sitten menikään? Hissipuheen osalta ei kovin hyvin, sillä harjoittelusta saamani itsevarma fiilis vaihtuikin nopeasti blackoutiksi lavalla. Kuitenkin tätä tekstiä hyvällä mielellä kirjoittaessani voin todeta, että elossa ollaan. Tärkeää uutta oppia on jälleen karttunut, ja siitä ei voi olla nuorena tutkijana muuta kuin ylpeä ja tyytyväinen. Kuten väitöskirjaohjaajani professori Janne Hukkanen Oulusta sanoi: ”Osa tutkijankoulutusta on laittaa itsensä haastavaan paikkaan”.  Tämän kaltainen itsensä haastaminen on varmastikin ainoa tie siihen, että tulevaisuudessa pystyisi nauttimaan näistäkin tilanteista ja ennen kaikkea kykenisi jakamaan tietoa ja osaamista sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Haluankin kannustaa etenkin nuorempia kollegoita rohkeasti jättämään ”I wish not to present orally” täpän raksittamatta abstraktia lähettäessä konferenssiin, vaikka ajatus suullisesta esityksestä tuntuisikin epämukavalta. Lopulta saatat huomata, kuinka tutkimuksesi keräsikin paljon enemmän kiinnostusta kuin ajattelit ja löydät itsesi pitämästä suullista esitelmää suuremmalle yleisölle samalla itse paljon oppien. Kun taas tutkimuksesi leviää laajemmin, on se matkalla kohti konkreettisempaa apua heille, joita varten tätä tutkimusta tehdään: ihmisille, jotka kamppailevat lihavuuden kanssa.

Kuva 4. Posterihuone sijaitsi tyylikkässä kirjastohuoneessa, jossa sain käydä mielenkiintoisia keskusteluja muiden kollegojen kanssa.

Mainittakoon loppuun NOM:sta kiinnostuneille, että seuraava NOM järjestetään upeassa Islannin Reykjavikissa 21.–22.10.2027. Suuren suuret kiitokseni Suomen Lihavuustutkijat ry:lle osallistumiseni tukemisesta.

Jaakko Markkanen,
Lääketieteen lisensiaatti & väitöskirjaopiskelija.
Oulun yliopisto